Kun olin kahdeksannella viikolla, kerroin vanhemmilleni. He olivat jo kauan toivoneet lapsenlapsia. Hassua oli että siskoni odotti samaan aikaan ja lapsillamme onkin vain 2 päivän ikäero. Olimme synnärillä samassa huoneessa. Jo huhtikuussa saimme tietää että poika on tulossa. Olin jollain tavalla ollutkin tästä "varma". Raskausaika meni hyvin ja suuremmitta oireitta. Vasta 2 viikkoa ennen synnytystä alkoi olla enemmän vaivaa pikku myllertäjästä joka pisti menemään mahassani. Salilla käynnin lopetin toukokuussa. Sienessä kävin kuitenkin vielä viikkoa ennen synnytystä. Otin iisisti, en kahminut kaupoista vauvakrääsää etukäteen. Pojun tullessa kotiin huomasin vasta että ihan pieniä vauvanvaatteitahan minulla ei paljoa ole. Lisää järjestyi äitini työkaverin kautta. Pojusta oli huolta ihan vastasyntyneeltä. Otin raskaasti painon putoamisen ja kellastumisen. Jouduin jatkamaan osittaista pullon antamista ja annan sitä edelleen. Nyt sillä ei enää ole niinkään väliä että mistä sitä ravintoa lapselle antaa, kunhan kaikki on hyvin ja kehitys menee eteenpäin.
Poju on luonteeltaan rauhallinen, mietteliäs, iloinen ja kärsimätön. Ensimmäinen tarkoituksellinen hymy irtosi kuukauden vanhana ja vatsalleen kääntymään opittiin eilen 2kk ja 1vkon iässä. Poju pissii lähes joka kerta hoitopöydällä ja hymyilee päälle.
